Huumeiluelokuvat ovat yleensä sellaista surkeiden trippien virtaa, ettei niitä ainakaan joka päivä jaksa veivata. Christiane F:n tarina tarttui käteen lähinnä syystä, että sen musiikki on hyvää. Soundtrackilla soi David Bowie, joka silmät paksussa kajaalissa käy esittämässä Station to Stationinsa yleisölle, jonka joukossa leffan päähenkilökin seilaa.
Christiane F. (Brunckhorst) on 13-vuotias, kun uusi, kuuma Sound-disco imaisee hänet kitaansa. Sisään pääsee luokkatoveri Kessin (Jaeger) vanavedessä, hän kun tuntee paikan kaikki pojat ja tytöt. Discon vessassa Christiane nauttii ensimmäisen trippinsä, joka ylösnousee myöhemmin tanssipaikan parkkipaikalle. Pahaan oloon tulee apua kunnon pojalta vaikuttaneelta Detleviltä (Haustein), jonka kanssa Christiane tietysti päätyy myöhemmin syvemmälle kurjuuteen. Tyttönen vajoaa jopa niin alas, että myy Bowie-kokoelmansa (!!!). Seuraa loputtomasti piikittelyä, huoraamista ja haahuilua neonvalojen sykkeessä. Viimeistään elokuvan puolivälissä alkaa silmä hamuta aikarautaa ja sormi kohota pikakelausnappia kohti.
Elokuva yrittää selittää Christianen kehitystä mm. rikkonaisella kodilla. Tarinassa on alleviivaavuutta (esim. kaikkien piikittäjien sanoma ensikertalaiselle on, että älä tee kuten me) ja englanniksi dubattu dialogi poukkii korvakäytävässä epämääräisesti. Näyttelijät on maskeerattu hyvin, eikä tapahtumaympäristö - asematunnelit, ovenpielet jne. ole asiaankuulumattoman kiiltokuvamainen. Pintaa syvemmälle mentäessä Christiane F. on kuitenkin epätasaisesti jaoteltu kasvutarina. Syöksykierteen kuvaamiseen käytetään aikaa liiaksi ja loppu jää hätäisesti sutaistun tuntuiseksi. Lisäksi videokannessa mainittu ikäraja on suhteellisen korkea, sillä vaikka elokuva onkin "kovaa kamaa", se vaikuttaa opetusvideolta.
Kommentit
millura
Käyttäjä
11.05.09 klo 23:38
En ole nähny elokuvaa mutta haluaisin niin kattoa leffan tai jopa lukea kirjan
Olen yrittäny ettiä tätä leffaa mutta en ole löytänyt
cilla
Käyttäjä
17.01.09 klo 13:13
Lopun katoin sormi pikakelausnapilla.
Ei normaalimmasta päästä
15.10.07 klo 19:47
Tää leffa (kuten myös kirja ensin) teki suuren vaikutuksen 12-vuotiaaseen tyttöön (nykyään 31v.). Halusin nistiksi, vaikka leffa oli älyttömän ahdistava. Onneksi toiveeni ei toteutunut.
mauge
08.07.07 klo 09:01
Rappioromanttisuudessaan hellyyttävää katseltavaa. Muistaisin, että jotkut opettajat käyttivät tätä valistusvideona huumeiden vaaroja vastaan.
Entinen nuori kasarilta
10.06.07 klo 06:08
Paatoksellinen kärsimysnäytelmä huumeiden vaaroista. Oliko 70-luvun länsi-Berliini oikeasti piiritetty kaupunki, jossa ihmiset kulkivat kuin klaustrofobisessa umpiossa Suuren Muurin varjossa?!
Hanna*
03.03.07 klo 17:49
Mielestäni leffa on jopa surkea kirjan rinnalla. Kirjan lukemisen jälkeen tajuaa mitä oikeasti ja kaiken kaikkiaan on tapahtunut. Mutta yleensähän elokuva ei vedä vertoja kirjalle.En katsoisi toista kertaa. Kirjan olen lukenut yli 10 kertaa.